Vanha Suurtori

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Vanha Suurtori (ruots. Gamla Stortorget) on Turun vanhassa keskustassa sijaitseva tori. Suurtori sijaitsee II kaupunginosassa, aivan Turun tuomiokirkon välittömässä läheisyydessä. Suurtori oli satoja vuosia Suomen tärkeiden teiden ja liikenneväylien keskeisin solmukohta. Torilla yhtyivät Hämeen härkätie, Satakunnasta tuleva tie, rantatie Viipurista sekä Aurajoki, jonne saapuivat laivat Itämeren muista kaupungeista. Hämeestä tulevaa tietä kutsuttiin kaupungin alueella Hämeenkaduksi ja Viipurista tulevaa rantatietä Karjakaduksi.^[1]

Tori oli alun perin pitkänomainen ja sen pohjoisessa päässä sijaitsi kaupungin raatihuone. Torin pituuden on arveltu olleen keskiajalla ja 1500-luvulla noin 80 metriä ja 1700-luvulla lähes 120 metriä. Torin leveys oli tuolloin 25–27 metriä. Arkeologisissa kaivauksissa on tavoitettu torin kirkon puoleinen reuna ajalta ennen vuoden 1827 suurta paloa. Nykyisin tällä kohdalla sijaitsee Kain Tapperin veistos Ajan virta. On oletettu, että tori olisi heti alkuaan ollut muodoltaan samankaltainen kuin myöhemminkin. Lisäksi Aurajoen yli rakennettiin 1400-luvulla torin jatkeeksi silta joen länsipuolelle, jonne oli rakennettu uusi kaupunginosa, Aninkaisten kortteli. Sillan rakentamisen jälkeen Aurajoen länsirannalle muodostui Suurtorin ja sillan jatkeeksi vielä pieni toriaukio. Suurin piirtein samalla paikalla sijaitsee nykyisin Vähätori.

Torilla käytiin aikanaan runsaasti kauppaa. Sen molemmin puolin sijaitsi kivisiä toriaittoja ainakin 1400-luvun alusta lähtien. Varhaisin maininta torilla sijaitsevista aitoista on vuodelta 1414. Sen jälkeen aitat mainitaan useaan otteeseen 1400- ja 1500-luvun kirjallisessa lähdeaineistossa. Lähellä raatihuonetta torilla sijaitsi myös vaakahuone, jossa punnittiin ne tavarat, jotka kaupunginlain mukaan oli punnittava julkisesti ennen myyntiä. 1400-luvun kuluessa Suurtorin alueelle rakennettiin runsaasti muitakin kivitaloja ja lähellä toria, Raatihuoneenkadun varrella, sijaitsi myös Turun vanhin tunnettu kiltatalo, Pyhän Nikolauksen kilta, joka mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran jo vuonna 1355.

Alue oli Turun hallinnollinen ja kaupallinen keskus kaupungin syntyhetkistä 1200-luvulta aina Turun paloon asti. Nykyisin Vanhan Suurtorin varrella on rakennuksia vain torin eteläisellä sivustalla, sillä sen pohjoispuolella olevat korttelit muutettiin Turun palon jälkeen Porthaninpuistoksi. Torin varrella sijaitsee neljä historiallisesti arvokasta rakennusta: Brinkkala, Vanha Raatihuone, Hjeltintalo sekä Juseliuksentalo. Nämä rakennukset Turun kaupunki on saneerannut kulttuurikäyttöön.^[2] Pääosa nykyisistä torin rakennuksista on peräisin Turun palon jälkeiseltä ajalta ja ne edustavat uusklassismia.

1. ↑ Heikniemi-Pääkkönen et al., 2002, s. 17–20
2. ↑ Vanha Suurtori 4.5.2007. Turun kaupunki. Arkistoitu 11.8.2007. Viitattu 16.1.2014.